JORMA JORTIKKA.

Mies rento ja siististi pukeutunut,
lie aivan herrojenkastiin lukeutunut.
Saapui kylän suurimpaan kahvioon.
Esittäytyy :-Minä Jorma Jortikka oon!

Baarityttönen hämillään punastuu,
Jortikka tuosta tietysti innostuu.
-Jopas on tuossa kaunista piirakkaa,
neiti salliiko? Jospa maistaa saan?

Neito, Jortikkaa hiljaa katselee,
sitten aivan heikosti hymyilee.
Sanoo:-En minä halua Jortikkaa,
oma sulhanen tuolla mua odottaa.

Jortikka vähän suutansa lerputtaa,
nurkkapöytään velttona peruuttaa.
Mustat lasit silmillä katselee vaan,
miten voisi iskeä piirakkaan.

Pöydässä hyvän typykän huomaakin,
sille tarjoaa heti juomaakin.
Sitten normaalit toiminnot suorittaa,
ehdottaa pikapuoliin uusintaa.

Hupipuheet ja huumori tuomion saa,
Jorma Jortikka ei tyhjää eholle paa.
Koko keholla jätkä kun työhön käy,
ei miehestä silloin paljoa näy.

On Jorma Jortikka siniverinen,
oli isänsä tosirikas aatelinen.
Syntyperäkin Jortikkaa velvoittaa,
puhu ei mitään muuta kuin asiaa.