VANHA TALO
Vanha maalaistalo, mäenpäällä,
kukaan viihtynyt ei enää täällä.
Paikat antoisammat veivät voiton!
Kuka aloittikaan viime soiton?

Pellot metsittyneet ympärillään,
tätä ymmärrä ei kyllä millään.
Miksi tuhotaankaan kasvu maan?
Sitä ymmärrä ei ollenkaan.

Vuosikymmenet ne johti siihen,
hävitti aika navetan , riihen.
Talo yhä vain on paikallaan,
sekään kuitenkaan ei ennallaan.

Ikkunastaan sisälle kun kurkkaan,
romuna on jätettynä nurkkaan.
Talon vanhan pöydät sekä penkit,
kauniit lipastot ja hyllyt, senkit.

Jäljellä vain lahoavaa hirttä,
paikkat soivat valituksenvirttä.
-Miksi kaikki entinen tuo kuolee,
kun aika uusia lastujansa vuolee.

Joutaa mennä vanha uuden tieltä,
muuten elämässä eipä mieltä.
Pystyyn silloin ihminenkin kuolee,
jos muistoja vain mennehiä nuolee.