YSTÄVYYS:

Minä kuljen joukossa ihmismeren,
minä kuljen ja hiljaa ihmettelen.
Kun kaikki on totiset kasvoiltaan,
näen niiltä vain tuskan ja huolen.
Minne kaikonnut on aito ystävyys,
näyttää kuin ois kaikilla sielussa syys.

Minä kuljen ja kuljen, mutta löydä en,
mistään yhtään nauravaa suuta.
Näen vain paljon kasvoja väsyneitä,
kiukkuisia, vihaisia - ilmanmuuta.
On kaikilla kai surunnaamio vain,
hymyisiä en kasvoja näe lain.

Miksi kiire ja stressi tappaakaan,
meiltä naurun ja iloisuuden,
Minä yritän ainakin  oppia,
asenteen elämään aivan uuden.
Poissa heitän mielestä mammonan,
rahan ja kaiken turhan tavaran

Tule ystäväni minun kanssani,
tähän uuteen elämänmalliin.
Niin uskon ett´tehnyt oot päätöksen.
päätöksen niin hyvän ja kalliin.
Kaikkein kalleinta on rakkaus, ystävyys,
toisen huomioiminen ja läheisyys.