Olj Puavo sitä asijaa tuumaellu,
itetykönään montahi kertoo,
ussein naesia sallaa katellu,
eikä yhelle tiennynnä vertoo.
Tuo nuapurin rehevä leski-Lempi
onj Puavolle ollu muita lähheisempi.

Puavo olj tuota miettinnä iltasin,
miten Lempin tuon omaksees saesi,
tullee joskus mieleen väkisin,
jospa Lempin vielä omakseen naesi.
Vuan sitähän se Puavo usein uattelloo,
miten sen seorustelun voesi alottoo.

Puavo usseinki ruutusta kahtelloo,
kun Lempi omalla pihallaan hiäree,
niistä muhkeista muotoesta huaveiloo,
ihhaelee tissiä, pohojetta, siäree.
Aevan Puavolla piässä jo huippasoo,
kuvitelleessaan kuinka voes puristoo.

Yhä Puavolla tunteet vuan kuumentuu,
raohoo vaella hän yösäkki viettee,
aena ikkunan iärelle kampeotuu,
kun Lempi ihtijään pihallaan näöttee.
Syvän pamppaeloo ja aevan tullee hik.
voe kun saesi tuon Lempin oekeenki lik.

Tuasen Lempi pihallaan kuivammaan,
kevätuuleen pyykkijään laettoo,
tuasen Puavo tarkasti kahtelloo
kyllä silimänruoka se maettoo,
ihan kuumaksi Puavon se nykäsee,
jo kurkkusa selekeeksi rykäsee.

Vuan sittepä kuitennii raohottuu,
mitäpä poekamies akalla tekkee,
siinä aena jotahi vaen marmattoo,
seon kun kesällä vetelisi rekkee.
Siihen sohovalle Puavo pötkähtää,
kohta mies jo kuorsata hyrryttää.