Roskis-Dyykkäri olehan vain
nimen sellaisen kerran sain,
kun roskis mulle leivän tuo
elinmahdollisuuden suo.

Vaimo heitti minut pihalle,
antoi voimaa sille vihalle
kun ilman töitä minä jäin,
katkeruus nyt on mielessäin.

Syrjässä elämästä mä oon
tyytynyt olen jo tappioon,
turhaa toivoa mitään on
tämä käsky on kohtalon.

mistään enää en apua saa,
tuleva mua niin pelottaa,
ehkä parasta kuitenkin on,
luotaa käskyihin kohtalon.