SURKEAA !

Aina täällä, sadesäällä, joudun kulkemaan.
Korpiteitä, liettyneitä, aina vaeltaan .
Aivan yksin, yrityksin, kilvotella saan.
Pimeässä , itkemässä, olen aina vaan.

Usein siellä, korpitiellä, uupuin lankeaa
Askel juuttuu, valo puuttuu, elo ankeaa.
Mikä voisi, riemun toisi, tähän surkeuteen.
Kun mä tässä, elämässä, kuolen kurjuuteen.

Miksi mulla, sorretulla, kaikki vaivat on?
Mutta toiset, monenmoisen, saavat huomion.
Vailla rajaa, mua ajaa, epäonni vaan!
Kun taas muille , suositulle, aina hurrataan.

Aina kuulen, myrskytuulen , mua seuraavan.
Vaikeroiden , kuulen noiden, mua uhkaavan.
Mistä suojaa, lämmöntuojaa, täällä löytää voi.
Toisten noissa , asunnoissa, onnensävel soi.

Milloin mulle, kolhitulle, päivä paistanee.
Onnenranta, kultasanta, aina pakenee.
Jos mä voisin, unelmoisin, tuulten kääntyvän.
Onnen mulle, sorretulle, viereen vääntyvän.