LAISKA MIESI

Oli kerran laiska miesi
hänpä konnankoukut tiesi
ei vaivaa hällä työstä
ei työtä rosvot ryöstä.

Hän oli tarkka siitä
ett´työtä kun ei riitä
se pitää antaa heille
työnpuutteen kärsineille.

Hän eli nautiskellen
nauraen rupatellen
ei tressi häntä vaivaa
saa ahneet ojat kaivaa.

Ruoka kyll´hälle maittoi
hän ruislimpun taittoi
ei yksi aina riitä
on huoli hälle siitä

Ei limput maasta kasva
ja puuttuu myöskin rasva
siis pitäis kaupast´ostaa
mutt´kauppias se kostaa.

Ei velaksi hän anna
ei ruokaa tiskiin kanna
vaan vaatii ensin maksun
lunnaiksi limpun paksun.

Mutt´miehellä ei rahaa
hän taputtelee mahaa
-Nyt taitaa hoikka tulla
kun markkoja ei mulla.

Sen kauppias nyt hoksaa
hän miehen mukaan kopsaa,
ja kertoo sitten tälle
hyvälle ystävälle.

-Kun sinä oot noin paksu
niin seuraa siitä maksu,
kun mainostasit noita,
leipiä piirakoita.

Sä palkan tulet saamaan
kun pistät leipää naamaan
sä eessä leipätiskin.
tahdilla miehen riskin.

Mitä opimme nyt tästä
laiskasta ystävästä
sen ett´ jokaisell´on paikka
hän olkoon kuinka laiska.