SIPOLANKYLÄN RANNOILLA (Säv; LOKKI)
                       (San; O, Pennanen-07)

1.
Kun Rantsilan tienoille matkasi käy
niin joudathan pysähtymään
ja Sipolankylälle jo ennättäy
niin ala jo silmäilemään.
Silloin, huomaat kylän niin rauhallisen,
Silloin, tunnet sydämen sykähdyksen.
Täällä, joen rauhaisat rannat,
elämyksiä antaa, ja nautinnon suo.

2.
Sipo kun aikoinaan huomasi sen,
on paikka täs´ mökille kai,
 niin törmälle tekaisi rakennuksen,
näin asutus alkunsa sai.
Silloin, ajat ankeat olivat niin,
silloin, omiin voimihin vain luotettiin
Täällä, synkillä salomailla,
luonnon ankaran, julman, silloin kokea sai.
3.
Niin vierähti aika ja vähitellen
se muitakin seudulle toi,
näin yhdessä ankarasti taistellen,
he kylän jo terhakan loi.
Silloin, kirkkokin kylään rakennettiin
silloin, vainolaisiakin pelättiin.
Nälkää sekä tauteja riitti,
monet surut ja murheet, he kokea sai.  
4.
Niin kauan on Sipolan asukkaat nuot,
jo pelloillaan uurastaneet,
on raivanneet pelloksi metsät ja suot
myös joesta kalastelleet,
Täällä, ei oo alettu valittamaan,
täällä, usko luja on viel´ tulevaan.
Uudet, polvet peltoja kyntää,
vielä maanuskon uuden, he kokea saa.
5.
Nyt aika on uusi, ei itkeä saa
jos kehitys muutoksen tuo,
kas, tiedäthän aina on ikuinen maa,
se vaurautta, kasvua luo.
Täällä, pellot viljavat, avarat näät,
täällä, joen rantojen lumoihin jäät,
Tunnet, syvällä sydämessä,
suuren riemun ja rauhan, jonka koekea saa.
6.  
Jos muuttuvat ajat ja myös ihmiset,
niin elämä jatkuupi vaan,
kun rakkaita rantoja näin katselet,
niin havahdut sen huomaamaan.
Täällä, muistot lapsuuden säilyvät kait,
täältä, eväät elämään matkaasi hait.
Siksi, voit nyt kiitoksen laulaa,
siitä kaikesta minkä, sä kokea sait.