SYKSYNSÄVEL:


Sade soitaa syksyn säveltään,
sua rakkain, miettimään nyt jään.
Jossain kaukana sä kulkenet,
toivon, että mua siellä aattelet.

Syksy hiipii esiin kaikkialta,
säästy ei nyt mikään kuolemalta.

Ainoastaan kukka rakkauden,

välillämme hehkuu loistaen.


Pysty siihen ei tuo syksyn ruska,

vaikka sieluani raastaa tuska.

Ikävääni hiukan helpotan ,

laulun sinulle kun kirjoitan.


Rakkaani sä älä koskaan anna,

hallan ruusuamme maahan panna.

Loistakoon se aina hehkuen,

kuolemaakin, kylmää, uhmaten.


Kukka kummallekkin voimaa antaa,

elämisen taakkaa jaksaa kantaa.

Siksi koskaa kukkamme ei saa,

jäädä syksynviimaan kuihtumaan.