VILLIT AJATUKSET.

Kulujin mietteissäni.
Ajatukset harmajat ,
niinku syksypäevä,
täötti mieleni.

Kattelin maahan.
Jääkimpale ossuu
kenkäni etteen.

Potkasen sitä,syytöntä,
mutta heti helepottaa!

Kerrään ajatuksiani kokkoon.
Suurella vaevalla saan,
ne villeimmätki,
koottua sammaan karsinaan.

Rytinä käö, kun villitajatukset
törmaelevät,karsinan ahtauvessa.
Onko aeka nujertaa
niijen yltiöpäenen uho?

Olisikkohan elämä helepompaa,
noijen raohallisten ajatusten,
niijen tavallisten, kansa?
Olisikko se elämä aevan tylsää,
iliman hurijia haaveita
ja rohkeita kuvitelemia?

Kyllä minä taijjan aokasta veräjän!
Menkää ja tulukaa, te porukan hurijimmat.

Teijjän avulla voen seikkaella,
mielinmäärin, muusani kanssa.
Laukatkaa ja juoskaa,
kahaleet eivät oo
villejä varten!