HIIPUNUT HIILLOS.
Kuumia tunteita, utuisia unelmia!
Yhdessä katsomme tielle -
tielle jota lähdemme
yhdessä kulkemaan.
Yhdessä maistamme
alkutaipaleen
outoja omenoita.
Hiukan happamia,
hedelmiä kuitenkin.
Riemulla juhlimme rakkaudemme
ensimmäistä hedelmää.
Se maistuu hyvälle.
Viileneviä tunteita, sortuvia unelmia!
Arkipäivän tuomaa rutiinia
ovat käteni täynnä.
Rakastamisenpakko
tuntuu pahalta.
Hedelmissä on viinan tuoksu.
Katson sinua!
Miksi sinä pakenet?
Loittonevalle selälle
on vaikea puhua!
Pakkanen jäädyttää
Rakkauden kuihtuvaa
kukkaa.
Lyön korttini pöytään.
Minä tai viina?
Sinulla on valinnan paikka.
Epäröimättä teet valintasi.
Mielestäsi viina lämmittää,
enemmän kuin minä!
Siihen on minun tyytyminen.
Rinnassa korventaa,
kuolleen rakkauden
luuranko!
Sammuneet tunteet,
tuhkaksi palanut hiillos,
joka ei enää lämmitä!
Siitä lentää vaan tuhkaa silmiin!
Kyynelten sumussa poistun nuotiolta,
kirvelevin sydämin.
Lintu on vapaa lentämään.
Missä on se oksa ,
jolla laulaen voin tuntea,
vapauden riemua.?