- No voehan ihime! Onko se ite Ryöhnykäesen Topi. Eipä oukkaa vähhään aekaan kateltu silimäkkäen.

- Kah! Sehän minnoon ollunna jo siitä asti kun pappi nimen anto, eikä ies kysynnä onko sopiva. Vaen minätässä tutteeraan kukapa mahtaa olla joka kysellee?

- Ekkönää muista kansakouluva yhtä aekoo junttastiin. Siitähi aekoo, mit lie puolvuossattoo.

- Ehämminä niin pitkälle muista. Aena eis eelistä päevee.

- Yhtä aekoo oltiin rippikoulussahi. Ryllykäenen olj pappina!

-Kyllähän minä Ryllykäsen muistan. Sehän se aekonaan vihkasta rätkäötti minut akan kansa yhteen. Tolokku akka se Manta olihii. Kuol vaen meleko äkkijä. Ee se aenakkaa ruuvanpuutteeseen. Mikä lie tullunna. Leskenä oun ollu jo ylj nelijäkymmentä vuotta.

- Minnennoo akkaen perrään kuikuillu. Varma poekamies loppuun asti. Elämä meleko mukavaa ku on vappaa. Vaen joko antaa ällin päälle kuka se minä oon.

- Erkö sinä tiijä ku kyselet? Käöppä kysäsemässä vaekka tuolta Jupuraesen Maekilta, se kyllä tietee koko kylän assiit.

- Kyllä kae minä ihteni tiijän. Utelin vaen sinulta tunnekko sinä minnua?

- Palijo muitahi joeta en tunne, eikä kyllä ou väliksikkää. Kaeken maaliman hampparit tekkööt tutuksi ja kohta on puukko kylessä.Tae aenaki rahat ja kännykät viety. On näessä oltu. Kehheenkää ei voe ennee luottaa. Jokkaenen haluvaa toesen henkijä tae aenaki rahoja.

- Täh! Vanaha kamu. Mihin sä meet...  Oes kävästy kahavilla!

- Rullita minunnii eistä jos siltä tuntuu. Minnen kaekenmaalimn hamppariin kans velijeile.

 

-O-