>                       MAASEUDUN NAINEN.
>
>
>
> Maaseutu  huolissaan huokailee, kun  nuoret naiset muuttaa täältä.
> Vain parhaimmat , sitkeimmät jäljelle jää, tuuli akanat puhaltaa päältä
> Oma rotunsa naisissa varmaan on, jotka pitävät emännän työstä.
> Heillä aina oma paikkansa on, heitä ei koskaan syrjään syöstä.
>
> Kylät maaseudun elävät/kuolevat, näitten sitkeitten naisten myötä.
> He jaksavat puurtaa ja panostaa, uupumatta tehdä työtä.
> Että maallakin voisi asustaa, täyttä elämää elää siellä.
> Missä piikkikorot ja hepenet, ovat enimmäkseen vain tiellä.
>
> Nainen maaseudun tehdä haluaa, elämässään kaikenlaista.
> Tuhattaituri on hän luonnostaa, ei löydy parempaa naista.
> Tuhat työtä hän osaa ja hallitsee, vielä sivussa lapset kaitsee.
> Kyllä sydän maaseudun naisella, oikealla paikalla siaitsee.
>
> Ajaa puimurit, traktorit tuosta vaan, koskaan sormi ei mene suuhun.
> Vaikka metsänhakkuuseen kiirehtää, tai touhuun moneenkin muuhun.
> Mutta osaapas myöskin sanoa, mielipiteen kun tilanne vaatii.
> Ja mutkaisenkin  kirjelmän , kädenkäänteessä kokoukseen  laatii.
>
> Naiset kaupunkien  nyt miettikää, jospa muutattekin  maalle.
> Siellä elämä aina kuitenkin, toki maistuupi aina parhaalle.
> Täällä riittää luontoa ihanaa,  multa tuoksuu ja väljyyttä riittää.
> Joka tahtoo aitoa elämää, varmaan ratkaisuaan myöhemmin kiittää.
>
> Toki kaikki naiset ansaitsee, suuren kiitoksen ilman muuta.
> Naisen kanssa maalla kuitenkin, on hauskempi katsella kuuta.
> Katulyhdyn valossa ei tunnelmaa saa, keinotekoista ei voi sietää
> Kyllä maalla on sittenkin mukavaa, senhän jokainen varmaan tietää.