>
>                 OUTO VILJELIJÄ !!
> (eli,näinkin voi käydä!!!)
>
> Pikkukylä eli suljettua elämää, jokkainen oli jokkaisen serkku.
> Kaekki olivat kepulaesia ja joka pihalla seisoi Ferkku.
> Kaekkijen maijjot  tietysti vei Valijo ja tarpeet toe ossuuskaoppa.
> Oli lestienusko voemissaan, outo näky oli keppanakoppa.
>
> Kylän keskellä paikalla parhaalla oli suurehko maalaestalo.
> Talosta sattui isäntä kuolemaan, kylän johtava "tiedonvalo".
> Jatkajaa ei tilalle löytynyt, joten myyntiin se täytyi panna.
> Tarjouksen kaikkein parraemman, teki reipas akrolooki- Sanna
>
> Toivorikkaana Sanna aloitti, pisti vauhtia talonhommiin
> Tehokkaasti paikkoja paranteli, aekaa tuhulannu ei kesälommiin.
> Tupailloessa ei hän istunut, eikä nähtynnä  seoroessa häntä.
> Kaikki alkoivat kylällä puhua, tulipa Kuuselaan, outo isäntä.
>
> Sannan touhuja tarkkaan seorattiin, sanottiin: -eihän se siinä pärijää.
> Oottako te muuten huomanneet, kun se tukkaasakki värijää.
> Ja varmasti sillä joku ukko on, kun se ussein kaopunkiin ajjaa.
> Alusta asti oon huomannu sen, se on päästään jotenkin vaijjaa.
>
> Eihän se etes uskua tunnusta," Viherijälanka" sille tullee.
> Taetaa lisäksi vauvvaa jo odottaa, kun on jo pikkusen pullee.
> Niin ja oottako sitä  huomannu, sillä ussein on miehiä töessä.
> Tiijä ei sitä mitä tapahtuu, noissa hämarissä elokuun öessä.
>
> Sattu sitten myöhemmin syksyllä, oli kunnallisvaalien aekaa.
> Puhetillaesuuksija pijettiin, niissä kepun ilosanoma raekaa.
> Myös Kuuselan portinpielessä pyyvettiin kansaa tillaesuuteen.
> Tutustummaan viherijjään sanomaan, voemaan vahvaan, aevan uuteen.
>
> Sehän olikin  seikka  joka vaekutti, Sannan koko tulevaesuuteen.
> Kukaan ei häntä enää tervehtinyt, kukaan ei tullut tillaisuuteen.
> Juorut paheni koko ajan vaan, huoraksi häntä nimiteltiin.
> Joku hämähäkin oli maalannut,  yöllä kuivurin seinäpeltiin.
>
> Ei auttanut muu, Sanna luovutti ja myyntiin Kuuselan pisti.
> Ja kun hän luovutti tilan pois,  helpotuksesta kätensä risti.
> Kuin suuren  kuorman  harteiltaan, tunsi Sanna vierähtäneen
> Ja viimein elämänsä laadunkin  , ennalleen taas parantuneen
>
>  Tämä eijoo aevan tarua, vähän totta se sisällään pittää.
> Ahtaasti jos asiat  katsotaan, sieltä epäluulot  ittää.
>  Pittäes laajentaa sitä luukkua , josta ulospäen katselee.
> Niin varmasti, niin minä arvelen , suvaetsevaisuus enenee .