TAEKAYÖ.


Täösikuu tuolla taevaalla mollottaa,
kahestaan kun tässä me mennää.
Käsikoukkua yhessä kävellään,
vaen sinut huomaan, muuta nyt en nää.
Mua hurmaa sinun ilonen naorusi,
ja lumovaa siniset silimäsi.

On poskille noussu tervepuna,
pakkasessa on niinkuin taekaa.
Siellä haluan kanssasi viipyä,
aevan lähekkäen pitemmän aekaa.
Kuu kelemeä yhä luo hopeoetaan,
ilta talavinen tuhulaa kaoneottaan.

Kyllä on niin komijaa katella,
oman armaasa kansa kuuta.
Ja voe ihan niinkun varkaen vaen,
ohimennen suikata suuta.
Näen kulluupi talavinen taekayö,
salaperäsenä tuikuttaa tähtijenvyö.