VOIMALLA SINAPIN ....NAISIIN.

Oli Väinämö vakava
tuumiskellut mielessänsä,
noita konsteja kovia
joilla naisen saalistaisi,
kesän kuumimman ajaksi,
hellepäiväin viihdykkeeksi,
kesäkissaksi mökille,
kaveriksi reissunpäälle.

Mietti Väinämö kahesti,
kolmestikkin laskeskeli,
mikä hommassa hyväksi,
asiassa kunniaksi?
Miten nappaisi napakan,
sorjan naisen vierellensä!
Blondi olla sen pitäisi,
kultakutri kaunokainen.

Oli Väinämö varannut
Mersun kauniin kaaraksensa,
auton syötiksi sopivan,
vieheeksi näin viehkeimmille
naisenpuolille somille,
kainaloisille kanoille.

Soitti Väinämö kamulle
kuuluisalle koinarille,
miten parhaiten pitäisi,
ansat varmat varmistella,
että saalista somaista,
pyydyksehen pyörähtäisi.

Antoi neuvonsa nerokas
häntäheikki Häntälästä,
ohjeen oikean, pätevän,
tieten tehtyn Väinämölle,
neuvon tolkun ja totisen,
uunot josta mielessänsä
päivähaaveita näkevät,
keskenänsä haastelevat.

Nuoret poikaset poloiset
eivät koskaan kuulle moista,
noista keinoista hyvistä,
konsteista niin koetelluista.
Ne on konsteja kovia,
tosi miesten meinailuja!
Tehty veikoille koville,
partasuille suunniteltu,
noille vankoille pojille,
oman tiensä kulkijoille.

- Kunnon konsti on sinappi,
mainosteli häntäläinen
- tahna tärkeä, kätevä,
auttaa tinka tunnelmassa,
sitä paksusti sivele,
huuliin, myöskin vartalolle,
silloin hormonit heräävät,
tunteet pintaan paukahtavat.

Iski Väinämö vasiten
blondin kauniin kaarahansa,
senpä kyyditsi mökille,
kesäpaikkaan keinotteli,
mirrin muhkean, mukavan,
kesäkissan kunnollisen.

Kohta käytihin taloksi,
lämmitettiin rantasauna,
konstin Väinämö salasi,
yllätystä suunnitteli,
saunaan saatteli putelin,
pisti pullon piilohonsa.

Kiihtyi Väinämö vähäsen,
haaveili näin hehkutellen,
kohta syttyvät sypäkät,
kesän kuuman huippuhetket,
hommat hanskassa hyvästi,
sopivasti sormikkaissa.

Siitä saunahan menivat,
lautehille leppoisasti
vierivierehen visusti,
kylkikylkeen kyyristellen,
kumpikin ihan alasti
tunnelma tosi totinen.

Johan Väinämö hamusi,
putellia piilostansa,
kourahansa keinotteli,
tahnaa kuumaa ja tulista,
lautehilla lämmennyttä.
Läiskää selkähän misukan,
sinappia kourallisen,
kohta roihahtaa rajusti
lemmenliekki leiskumahan.

Mutta kirkaisee misukka,
kiljahtelee kaunokainen,
hyppää hetkessä pihalle,
kartanolle kaikkoaapi,
samaa kyytiä kylille,
hyvästiä heittämättä.

Vaisu Väinämö väkisin
aattelee jo mielessänsä
taisi huijata hyväkäs
häntäheikki Häntälästä.
Yksin saunoa pitikin
itse pestä kulkusensa.