ÄIMÄNKÄKI

Virsu on kuin äimänkäki
kun se Jallun runon näki
ihmetteli, siunaeli
Jallu aivan kumma peli,
järkeä ei riimit juokse
Virsu menee isin luokse.

Sivuraiteita nyt ajan
ylitin jo ällin rajan,
nerot ihmetellen manaa,
Jallun omituista sanaa.

Yksi nero saaristossa
tuolla kirja kainalossa,
Varo ettei tyhmyys tartu
älykkyys ei täällä kartu.

Miksi, Virsu, murhe musta?
voinko antaa lohdutusta,
arska paistaa, kesä vielä
ollaan siitä hyväl´miellä.

Tukossa on runosuoni
täysin unohtunut juoni,
ehkä vielä meno muuttuu,
nytpä jokin kurkkuun juuttuu.