KURKISTELEN

Kurkistelen metsänpuuta
jostain kuuluu ilman muuta
sävel kaunis ihan hento
niin kuin korennolla lento.

Ihmetellen mikä oisi
soitin mikä tuolleen soisi
tuleeko se linnun suusta
ainakin se kuuluu puusta.

Istuin alas kannon päähän
tuntui että menen jäähän
mutta soitto kuului yhä
varmaankin on paikka pyhä.

Soitto kaunis kohta lakkas
sydän kiivain iskuin hakkas
Soittaja kai Keijukainen
taikka jokin kummajainen.

Nousin ylös kankein jaloin
kotiin matkani jo aloin
Päässä taisi soida vaenen
horiseva keijukaenen