EIHÄN ME

Eipähän me murehita ei jumalaota
siinä ei itkut ei kyynelet aota
kun vuojet vierii ja lähtee tukka
on tekosesa tehenyt jo ukkorukka.

 Ei sokerikkaa ennää sula suussa
ja palelee jalakoja jo heinäkuussa
on köyrynä ruppi ja kankija kieli.
sentään vielä säelyny huumorimieli.

Sama juttupa se lienee kaekilla muilla
jopa parempiin olloehin kutsutuilla
jopa Suuren Herranki kuolla pittää
silläki paskat housussa, eikä maha mittää.

Ja entäpä missit ne aevan muoreilta näöttää
toki aikanaan arkun ne jotenkin täöttää
Silikoonit eipä aota eikä vilauttelu
on konkurssin kärsinyt rietastelu.

Että ei pitäs kenenkää nostella nennää
kun on vuosia palijo se ei tepsi ennää
vaekka kuinka koetta esittää hienua naesta
sepä kun taetaa perse paskalle haesta.