KÄVELIN KERRAN

Menin kerran katua riemumiellä
oli muuta kansaa menossa siellä
kun vastaani käveli pieni sika
minä arvasin jossakin nyt on vika.

Sika lentsussa oli kun se aivasteli
kansa possua tuota jo ihmetteli:
- Mitä hemmettiä tuo sika rykii
aivan kärsä kuolaa, saparoa nykii.

Aivan ihmettelin minä seikkaa kovin
toki sian sivuitse hyvin sovin
mutta pärskäytti tuo mua vasten nenää
sitä ihmettele en yhtään enää.

Illalla jo kutisi sieraenta mulla
ja alkoipa räkää kärsästä tulla
heti muistin sian kun se aivasteli,
nyt tunsin olevani possun veli.

 Toki rohtoa otin ja kossua pullon
palvilihhaa mahani täyteen sullon
kinkun päälle konjakkii, jukuplauta
sehän sika on sitkeä jos tämä ei auta.

Vaen siihenpä kyrvähti sikataoti
se on selevää jos ei lääkkeitä naoti
se mukanaan raahaa Tuonelan lauttaan
saat multa takuut - kukaan ei tuu auttaan.