HEINÄLLÄ !

Korkejalla poutapilivet leijuu,
poutaa luppaavat ne jatkuvaa.
Kesäpäevän aorinkoenen armas,
maahan tuo kuumuutta hehkuvaa.

Niityillä jo kasteheinä heiluu,
oottaa viikatetta kaatavaa.
Heinäsarat niittämättä aevan,
vartoo niittomiestä raatavaa.

Raevoesasti viikate nyt viuhkaa,
oekejalta, vasemmalle lyö.
Runsas laesti jäläkehen vaen jääpi,
raskas työ, se miestä kyllä syö.

Hikihelemet vierii pitkin pintaa,
suuta kuivaa, selekää pakottaa.
Mutta silti täötyy työtä jatkaa,
illantullen vasta levon saa.