RUNONHENGESSÄ

Elähän ny kaverini ota huolta mittää
toki sitä joka poijan riimitellä pittää
soentuja ja rytmijä kun siihen sekkaan nakkaa
tullee haoskoo- ittijäänni naarattammaan pakkaa.

Mittee huastat, että runot kuappiin jiähä pittää
itelleen jos kirijottaa, siinä järkijä ei mittää
vaen ku essiin värssyn paan se nuapuria rassaa
sitte ne mulle vittuilloo, jo minun olla passaa.

Mistee tiijät millanen se runon olla täötyy
rakkaotta ku lurittoo nii sielu siinä räötyy
runuva voe toki tehä vaekka alapäästä
taekka jos ei muuta voe niin kirijottellee säästä.

Ylleesä mua vituttaa kun muottiin hommat pannaan
ei kae tartte uskuva tuohon oppineihen sannaan
toeset tykkee äeteestä ja toeset tyttäristä
parasta on lakratella aevan vaekka mistä.

Suattaa olla että joku mieluisesa löytää
hetimiten sähköpostiin kiittelemmään töytää
siitä suapi hyvän mielen jos vaen joku kiittää
tosin se on: mitä kylyvää sitä myöski niittää.