ONHAN PUOLUKKA PUNAINEN

Nytpä metsähän menoksi
polun pohjaa polkemahan,
tuonne mäntyjen mäelle,
karuillekin kankahille,
maille puolukan punaisen,
metsän aarteen armahaisen.

Onhan puolukka punainen,
kuin on poski neitokaisen,
taikka kuin puna heleä,
veri tuore haavan päällä.
Tai kuin huulesi helakat
suukon sulle suikatessa.

Onhan puolukka makea,
aromia aitta täynnä,
vitamiiniä vilisten,
hiveneitä helvetisti.
Pian koppaasi kokoa,
metsän herkut heilumasta,
ett´ei laiskuuden takia
marjat mainiot mätäne.