- Yhäkkö sinä kättyytät?

- Joutessani pölläöttelen. Seon niin komijaa kun mies mennee ja savu jää.

- Voehan saakeli. Ja mitä vielä.? Et taija pystyvä lopettaan.

- Vaekka millä hetkellä. Oohan minä monta kertaa lopettanu.

- Tosijaam - monta kertaa. Vissiin ihan päevänki lakko.

- En minä sillä etten pystysi olla iliman. Huvikseni savuttelen.

- Huvikseni??? Mitä helevetin hupia tuossa. Sullaki jatkuva yskä ja henki vinkuu.

- Tuo lentsun perkele aena iskee vähän päästä. ... Tupakista johu...

- Eipähän mulla ryvitä?

- Seon sulla eri asija. Sohovalle taoti iske. Mopon selässä vilu tarttuu.

- Joojoo, mitä vielä keksit? Et vaen yksinkertasesti pysty olemaan iliman. Tupakinorija.

- Eiköpä tuo lie oma asija. Piruvako tuo sinnuun kuuluu mun harrastukset.

- Älä ny helekutti suutu.

- No ku aena natiset tuosta mun polttamisesta. Pystysin lopettaan, vae en haluva.

- Voe hyvänen aeka. Polta vaekka rovijossaa. Turhaa mulle sanot lopettamisen heleppouvesta.

- Sinnoot ikävä ihiminen. Pijä huoli omista pahheista. Niin ku esimerkiksi tuon kyttäöksen saesit lopettaa.

- Toki minä pystysin lopettaan, vae mihimpä ne silimäsä pannee!. Sentään joku harrasus olla.

 

Niinpä -O-