- Missä sinnolit niin myöhään?

- Poekijen kansa poristiin. Mitä sitte?

- Pikkutunneille asti. Valehtelet!

- Mitä minä valehtelemaan. Oli kalijaa ja hyvä porukka.

- Etpä tuota haissu kalijalle. Paremminki Saaronin lilijalle!.

- Meinasin sulle ostaa, niin myyjä ruiskaotti malliksi.'

- Milohan sinnoot hajuliemiä mulle ostanu.

- Kerta se on ensimäenenki.

- Mitäs neon nuo jälet kurkussa.

- Heh! Kaveri vähä rietastu ja puristi pillistä. Ihan kaverihengessä.

- Niin justiisa. Mitäs tuo punanen paijankaoluksessa?

- Mikä helevetin kuulustelu tämä on? Seon vaen ketsuppija kun imastiin nakit.

- Mikä rätti sulla riekkuu taskun suusta?

- Tämäkö?... Tuota ... tämähän on .. miten sen nyt ilimaseisin.

- Elä kiemurtele. Taas oot rypeny sen kirotun romusi kansa yökauvet! Sinulle aoto on tärkijämpi kun minä. Rasselitukko tuo on selevästi! Minä lähen äetin luo.

- Rakas tunnustan. Vahasin aotuva sävyvahalla ja sitä lie tarttunu kaolukseen ja kaolaan tuli jäläki kun toheloen auvvaemen kanssa.. Rakastan minä sinua. Vaen koeta tajuta aoto on miehen rakkaen kampe....Ihan totta meinasin ostaa sulle hajuvettä, vaen kun makso niin pirusti. Parikymppijä pikku putelli. Hokasin että senki rahan voe laettaa paremmin - aluvanteisiin!

 

-O-