JUHULIJEN JÄLÄKEEN.


Onhan juhulankin jäläkeen elämää,
kun pää muuminhöyryistä selviää.
Niinpä Heinokin yön yli nukuttuaan,
alkoi jottain hommasta tajuamaan.

Anastasia yöllä jo huomasi sen,
valitettavan sissäesenpurkaoksen.
Oli Heinolla venttiilit pettäneet,
kaekki paekat kämpässä sotkeutuneet.

Anastaasia tilanetta tuumaeli,
vähän Heinon köysiä löysäeli.
Heino ittesä vappaaksi kiskasi ,
selekoseen pää pystyssä tolovasi.

Ana siitä Setkalle soettelee:
-Kyllä Heino taas hermoja koettelee.
Ota äkkiä lasso ja appuun tuu,
kiinniotto vaen lassolla onnistuu.

Setka piiloutuu vaevaeskoevun taa,
Ana, Heinolle, Missiä maenostaa.
Jekku välittömästi tuo onnistuu,
lasso kaoniisti kaolaan kietoutuu.

Heino jäökkänä poekija kahtelee,
jo sanoja suussaan muovaelee:
-Minä Koellismaan suurin kundi oon,
olen päässyt maaherran suosijoon.

Ana koettaa Heinua raohoettaa:
-Tottakae voet taetetta harrastaa,
kunhan et meitä runnoellas munnaan mee,
Taevalkoskia hullujen paekaksi tee.

Pakko meijän on sinua opettaa,
jalakapuuhun kirkonetteen istuttaa.
Jospa hummeeti sinulla selevijää,
toevotaan että silloen on sajesää.