MEIJÄNKYLÄN KEVÄHUMMAOS

Oli Heino se jälleen keksiny, että taasen juhulija pittää
Minä olin siihen valamistunut,eihän meillä estettä mittää
Toki juomija oli hankittava, ettei liemet loppusi kesken
Heino mulle uhkasi kahenkesken juottaa humalaan Jantusen lesken.

Juomapulloja vilijalti hankittiin, keskikalijasta korpiroijuun
myyntipiste päätettiin perustaa kylänkeskelle johonki koijjuun
Heino vanahaa puuseetä raahasi, sano kalija kusettaa kyllä
ja jos pontikka mahat sekottaa voe sen kuitata pullistelyllä.

Kylän naeset on soppaaki keittäny, sitä onki piisalle asti
kun ensin suolasta soppaa syö, sitte janottaa kamalasti
eipä tarvihe iliman ryyppyvä janosena kenenkää olla
vaen kalijakopan vähintään joka mies ostaa suosijolla.

Heino kun ossaa hommat järijestää,  antaa markkinavoemille tillaa
se ei liijan halavolla hinnoella koskaa hyvvää pisnestä pillaa
Sillä voetoella vae sitä rikastuu, eikä tavaraa lahajottamalla
ja kalleinta tavaraa tietenki, myyvään salasta tiskin alta.

Niihän siinä sitten käviki, että kun tuli juhula ilta
niin kaekki - minä vaevaset - saapu kylän laetamilta,
vaen eihän niillä oo senttejä, perse aoki ku Tuuranputki,
sehän Heinuva korpesi kovasti, minuvaki korville hutki.

Pannukakku hommasta syntyki, sitä on päeväkaosija syöty.
jopa pillaotuneita paekkoja on naapurikyllään myöty,
Heino itte on kovin katkera, kun ei tuottuva juhulista tullu,
mutta Heinuva pittää ymmärtää, sekun on vähä yllytyshullu.