IHMISSUSI&SUSIIHMINEN

Täysikuu kun hohtaa, huomaan sen,
itsessäni valtavan muutoksen.
Illan tullessa kummia tapahtuu,
kun jalkapohjiini karvoja ilmaantuu.

Kädet muuttuvat pehmeiksi käpäliksi,
ja silmät kiiluen saalista himoitseviksi.
Torahampaat terävät leukaani saan,
susiturkin saan ylleni arvokkaan.

Minä tuskani ulvon näin kuutamoon,
minä susi, nyt susien joukossa oon.
En tunteita tunne, en sääliä lain,
kaikki likkuva on nyt saalista vain.

Tuosta pihasta saaliiksi koiran nappaan,
nautin siitä kun säälittä pystyn tappaan.
Rusahdellen katkeaa saaliin luut ,
verta, valuvat raatelijoitten suut

Laumassa jokainen kaiken haluaa,
lopuksi heikot luita vain kaluaa.
Vanhat sudet saa surutta kuolla pois ,
pelkkää harmia niistä laumalle ois.

Susi-ihminen päivällä olen jälleen,
susi susien joukossa yhä tälleen.
Täälläkin vahvat kaiken saaliin vie,
tyhjä luu vain heikolla kourassaan lie.

Susi-ihmiset toistensa kimppuun käy,
säälin tunnetta ei heidän silmissä näy.
Veri roiskuu kun saaliista kiistellään,
välillä toita kurkusta näykkäistään.

Susien juhlat jatkuvat yhä vaan,
viisastuuko ihminen milloinkaan.
Pitäisi sudenturkki jo riisua pois,
jokaiselle se varmaan parasta ois.