JOSKUS SE

Joskus se vielä valo loistaa
minunkin synkällä tiellä
kun minä sitä taevallan
tällä toevorikkaalla miellä

Toevua pittää lujasti
eikä uskokaa tehne haettaa
siksi ei mikkää mua synkäksi saa
vaan laolamaan minut laettaa

Laulellessa ne surut ja murhee
mielestä poesa karkaa
kun minä reippaasti taevallan
tätä elämän kolosta sarkaa.

Joskus tuiskahan turvalleni
mutta aena on ylös päästy
Joskus jää leipä syömättä
näin se seuraavaan kertaan säästy.

Evästä on toki riittänyt
yhä vieläkin tänne saakka
sitte ei leipää tarvita
kun selästä kirpoaa taakka.