EN MINÄ TIIJÄ

En minä tiijä mistä millonki tuulee,
sitteki pukkaa vaen rupija huuleen,
räntääki rätkii ihan taokoamatta
raskasta raehnasen taevaltaa matka.

Tiellä on rotkoja ja kumpareita,
alaspäen menuva ja myös harijanteita,
nousu jo täyvvelleen imaseepi mehut,
huipulle pääsee vain kovimmat jehut.

En minä tiijä miten ellää pittää
jos yrittää toesin, eipä tuu mittää
pitkällä piiskalla piru vain hakkaa
eipä oo tietuva millonka lakkaa.

Onhan se niinki; toevossa hyvä ellää,
jospa joskuskaa kuulisi sannaa hellää,
vaen ei paista aurinko piliven takkaa,
pilvi poistu ei vaan se sadetta nakkaa.