RUNOPUU KELOTTUU

Annanko jotakin? Tuskimpa vaan,
mutta mä itse tästä iloni saan
Runopuu kuivunut, lehtiä vailla
ei kasva kukat karuilla mailla.

Kaktusta sentään yritän vaalia
juurille sen hiukan kosteutta haalia
jos kerran puhkeisi kukkaansa tuo,
ehkä se muillekkin jotain suo

Eipä oo täällä vieraita nyt
onkohan aikakin pysähtynyt
viisarit seisoo paikallaan
ihmettä moista jään katsomaan.

Enpä mä toki huijaa teitä
vaan ajan elämän myötäleitä
alaspäin vain huilaa kärryni tää
toivotaan ettei kukaan alle jääa