- Mutkulaesen Malakijas! Mitteepä poeka?
- Eipähän tässä!
- Missä sitä lie pijetty ku eijoo nakynnä kotvaan.
- Mökillä oun tyhyjee toemittanna.
- Joko oot hommanna sen elämänsulostuttajan?
- Meleko tarkkaan oon näpit pitännä hameväjestä erillään.
- Miten se nii? Sepä ei suku jatku poekamiehenä.
- Kehenuva ei tarvihe jatkoo! Se pittää olla hyvärotunen, että nykysiisä kelepaa jatkoon. Kurijuus kulukee geeneissä! Vae mitenkä se männöö? Se pittee olla kulta lusikka suussa ja setelinippu persiissä jo syntyissä.
- Suattaapahan tuo olla nuinnii, vuan kukapa sen ossaa miärätä kuka jatkoon piäsöö?
- On niillä herrolla tutkasa ja mittarisa. Toki ne vekkulit tiijettään.
- Vieläkö sinä siellä korvessa asustat?
- Ka, mihimpä sitä kotuvaan lähtöö. Siellon raohallista kuunnella linnun laoluu ja naottija itekseen.
-- Kirkolleppa on kuitennii pitännä lähtijä.
- Pittee sitä kerran vuuvessa. Suolaa siellä salolla ei sua.
- Eihän se iliman suoloo soppa maestu. Koetahan pärijäellä!
- Kylläpä se minä pärijään, teistä hullunmyllyssä juoksevista en oo niikää varma! Rahhoo ku pittee olla jo paskalla käyvvessä!
Enpä ole minäkään! -O-
Kommentit