KUUMAKSI JO VETTÄÄ

Vapisevin sormin Ville kirijeen avvaa,
vilikaseepi ympärillee, sitten vasta tavvaa:
- Täällä on ilonen likkalapsi Karijalasta,
ikkää mulla vajjaa kolomekymmentä vasta,
että vanahapiikahan tässä kohta lienee,
kukapa köyhää tyttyä vihille vienee!
Nimi mulla on komija: Kekkosen Kaijja,
ei tuo outo sullekkaa olla taijja.
Jos vaen tahot niin killaota numeroon tähän
haluttaes sinnuun tutustuu aevan vähän.

Ville tuntoo vapinaa nivusissaan,
huavekuvija velemuvaa uatoksissaan,
voes se olla sommoo litistee naesta,
voes se antoo sätkyvä monenlaesta.

Vua sillon tulloo mieleen äeteen naama,
Villen naesenpelekoon alakusa saama.
- Ei helekutti en mäne siihen loukkuun,
että jäesin ijäksi semmoseen koukkuun.

Ville riuvvulle männöö ja antaa tulla,
maha tyhyjenee yhellä pierasulla,
Kaijan kirije leimataan sääntöjen mukkaan,
sen jäläkeen ei kirijettä luve kukkaan.

Siihen loppu Villellä Akanotto elekeet,
ny on elänohojeet suorat ja selekeet
poekamiehenä paras on miehenii olla,
suap ellää elämääsä ihan kunnolla.

  LOPPU