ETSINTÄÄ

Sadetta jo päälle pukkaa
voi voi mua poika rukkaa
yksin harhailen nyt täällä
sumuisella sadesäällä

Huutelen ja huhuelen
käsiäni läpsyttelen
ei vaan Virsua oo missään
synkistyn mä ikävissään.

Yöksi muuttuu sadeilta
avautuu hopeinen silta
kuu kun kurkkii pilven takaa
metsään valoansa jakaa.

Suden joiun nyt jo kuulen
kantautuvan myötä tuulen
joko Virsun turma kohtaa
kuutamossa jotain hohtaa
suolla rahkamättään luona
havahdun hetkenä tuona
sudet on lähellä aivan
kupeeltani kirveen kaivan.