MÄ KATTELIN KAONISTA KUUTA

Mä kattelin kerran kaonista kuuta
kun tyttöni minulle suikkasi suuta
Siinä jutussa oli kae kummaa taekaa
sitä miettiä koetin kotvan aekaa.

Kuin hopijaa maesema kaoniina hohti
menin tyttöni keralla onnia kohti
en muistettu surua ei murhetta tuskaa
vaan ihaeltiin yhessä syksyn ruskaa.

Se ilta on vieläki muistissa mulla
jospa vielä joskuskaan voesit tulla
tuota komijaa kuutamme ihhaelemaan
sen hetken mielelläen kanssasi jaan.

Ei se haettaa jos päässäs on hopijaa
eikä sinunkaa kuluku oo nopijaa
Haluvaesin vaen vieläki kokia sen
elokuunillan ihimeellisen.