TUMMENI jo SYKSYNTAIVAS

Tummeni jo syksyntaivas,
ilta maisemaan aleni
auringonkin silmä sammui
säde kaunehin väsähti
kolkkoa on kaikkialla
syksy synkeä tulossa.

Synkät pilvet vettä vihmoi
antoi kastetta kovasti.
Tuuli puista lehdet riisti
pyöritteli pyörteissänsä.

Kylmä viima hallaa kutsui
sormin hyytävin halasi
kukat kaikki kaunokaiset
sorti sorjimmat surutta.
Maalasi lehdet kirjaviksi
väreillä vahvoilla siveli.
Värit hehkui hehkeämmät
tuoksut kuolemaa todisti.

Otti vallan poutapäivän
alle voimansa alisti,
tuskissansa huokaa luonto
syksy kurkkua kuristi.
Jääti pellot jäätiköiksi
lapsen poskesta puraisi.
Tuli syksy kylmin huulin
viimat talvea lupasi.