ELOKUUN KUUTAMO

Elokuun kuutamo hopeitaan valaa,
oi kun mun sieluni luoksesi halaa,
mutta on turha toiveeni tää
enhän ikinä kai sua nää.

Elokuun kuutamo kirkkaasti loistaa
mieleni vanhoja haaveita toistaa,
Turha on toive ja turha on kaipuu
viikot ja vuodet vain unhoon haipuu.

Elokuun kuutamo olihan kerran
uskallan muistaa siitä sen verran
että en sinulle tohtinut haastaa,
yhäkin kaipuu mun rintaani raastaa.

Mennyt on mennyt ei takaisin palaa
silti haaveilen toisinaan salaa,
oisikko kestänyt rakkaus meillä
kulkiessa rinnakkain elomme teillä.

Turhaanpa mietin haavetta moista
elin tään elämän en mitään toista
Valinnat aikanaan meitä ne ohjaa
vie jopa suolle joissa ei pohjaa,