KÄÄRMEITÄ

Olitko ystävä käärme vainen
katala, vilppiin taipuvainen
lupasit minulle uskollisuutta
sinulla sisällä petollisuutta.

Luotin ja uskoin en epäillyt laisin
onneton hölmö minä olla taisin
nauraen lokaan sä poljit sen
en ollut sun rakkauden arvoinen.

Miksikä nainen minulle teit sen
nyt olen kauhean surullinen
en koskaan ylitse siitä pääse
ikuiseksi murheeksi minulle jää se