TUULI ON VINKUNU

Tuuli on vinkunu läpi mun päästä
eikä oo koskaa sulanu jäästä
niin ku ropotti etenny aenovastaan
toki joskus oon kuullu laoluva rastaan.

Olen tuulella käöpä minä ollu aena
sehän tiijetään tuuli ei palijo paena,
siksi keposesti aena kulukenu oon
tänne mökkini takaseen kuusikkoon.

Täällä kuulen vaen kuusien huminoeta
ja tuuletan kalloni lokeroeta
Sitte jaksaa taas taevaltaa etteenpäen
vaekka muijen kelekasta putosin näen. 

Mutta en minä sure tuota laesin
hyvän osanhan itselläin pitää taisin
Enpä kiireellä hötkyile muijen perrään
pienet onnenhetket itellein kerrään.