kun pitäsi joutuva. Talla pohojassa kiijetään päämäärää kohen, vaekka siinä matkan varrella saattaa olla hyvinki huomionarvosta huomijoetavaa.

Onko päämäärä se aenu tavottelemisen arvonen? Jos pyssäöttäs välillä ja naatiskelisi. Pistäsi pötkölleen ja vaekkapa nokkaunet vetaseis.

Lisäksi hommassa on seki paha, että päämäärä pakenee, sitä kovempaa vaohtija mitä enempi sitä yrittää tavottaa.

Pittää istahtaa tarkistammaan ja pohtimaan onko se päämäärä eli tavote kaeken sen touhottamisen arvonen.

Tämä nykynen immeisen elo näöttää olevan sitä, että kaahataan renkaat savuten. Kaekkeja pittää saavuttaa ja ressaantuva niin, että viikonvaehteessa pittää vetasta perseet olalle ja aamulla sitte kärsitää.

Elintason perässä kirmataan sommat soekijana. Ei katota onko mihinki varraa. se on vaen saatava - velaksi? Seoraokset näkkyy jo ympäriisä.

Mitä elämää se semmonen? Ennen sitä kuitenki osattiin ottaa iisisti. Kunnon ruokalevot vetastiin ruuan päälle. Vaekka työpäevä oli pitkä työstä nautittiin. Ja tottasesti enemmän kuin jostakin ravinteli-illasta.

Tietenki seon niinki, että aeka aekaasa. Mennäänkö sitä päämäärää kohti? Mikä se on? Sinäpä sitä on pohtimista viisaallekin. -O-