KATSELEN SYKSYN RUSKAA

Katselen syksyn ruskaa
on sieluni täynnään tuskaa
kun orpona kuljen täällä
tämän huteran pallon päällä.

Ei ystäviä tule vastaan
ynseitä naamoja ainoastaan
katseet vihaiset tuijottaa mua
koskaan en voi onnistua.

Ilo elämän poissa on mulla
ei ilo voi luokseni tulla
kun lähti ystävät luota
eipä enää kukaan mua vuota.