VILJO VILJAMIES

Se on Viljo Viljaäijä,
meijänkylän tarkkailia,
vahtii päivin, vahtii öisin,
vahtii vieläpä välillä,
tarkastikin tutkaileepi,
josko leikataan tukea,
taikka muuta etuisuutta
tissinkoittajan hyväksi,
lenmänpaskan pinkkarille.

Viljo istui ja ärisi
kun ei satu, kun ei tule
mitään vastusta vasiten,
tuolle tissinkoittajalle,
luuserille pohjalaisen.
Näyttää menevän hyvästi
mersuilla vaan ajelevat,
kaksi seisovi pihalla,
kolmas vajassa varana.

Viljo huokaa katkerana:
-Minä poika niin poloinen,
olen kaikien hyljeksimä,
aivan onneton olio,
muitten aliarvostama.
Jalta autona minulla,
sekin aivan ikäloppu,
aina pitääpi hinailla,
pitkät matkat työnneskellä.

Silloin kilahtaa puhelin
Viljo nostaa kuuloketta:
-Simmo täältä nyt soittavi,
ikävä on tässä mulla!
Tulisit käymään kylässä
kahvit vahvat varustaisin,
vielä saat nisua varaksi
pipareita pussillisen.
Ukko ärjyvi kotona,
murjottaapi muikejana.
Toisit iloa tupahan,
hyvää mieltä sydämehen.
Kovin oot sinä ihana
aivan minun mielitietty.

Viljo häkeltyy vähäsen
sanoo sitten takellellen:
-Tottakai minä haluan
kylään tulla kaikitenkin,
sinne yhdessä pykäämme
solun uuden viljaliiton.
Jaltaan hyppään mä äkisti
jos se vaikka käynnistyisi?