SUTINEN

Virsu runoilijaa hiukan puistelee
siinä menneitä aikoja muistellee
- Kyllä vaan oli ennen se mukavaa
kun sai koivupuun alle nukahtaa.

Runoilija herää ja haukottelee
sitten pälyillen ympäri katselee:
- Missä helvetissä minä nyt olenkaan
josko krapularyypyn jostakin saan.

Minä olen runoilila Sutinen
akateeminen nero tiedän sen
tasan tarkkaan mä tiedän jetsulleen
miten runoja tehdään tarkalleen.

Minä suurin ja paras oon nykyisin
aivan elittiä myöskin mieskykyisin
akkaa kymmenen tunnissa hoitelen
kun vain välillä aseeni voitelen.