ERIARVOISET


Tuoksuu kukat, puiden latvat huojuu.
Tummat pilvet, peittää maisemaa.
Syömmessäni tunne kumma riehuu,
rauhoittumaan sieluain en saa.

Luoksesi on halu mulla tulla,
mut´en tiedä seurausta sen.
Mitä onkaan mielessäsi sulla,
en taida riittää, niin nyt arvelen.

Niin erilaiset ovat maailmamme.
Mä olen vainen köyhä mökin mies.
Vai tunnemmeko samoin sieluissamme.,
sen näyttää aika meille kukaties.

Jos rakkaus vaatii rikkautta,
ei mulla ole luokses asiaa.
Mutta jos, vain tahdot rakkautta.
Asia jo toisen sävyn saa.

Sittenkään ei asusteitten kuosi,
ihmistä sen paremmaksi tee.
Kenties jostain risukasan alta,
kirkkain valo joskus säteilee.

Rakkaani nyt ajattele tätä,
on kaikki hieno, turhaa kokonaan.
Mutta älä huomaamatta jätä,
kun sielunkauneus näkyy loistossaan.