viikkua alottellee. Tosin pyhän merkeissä, mutta muanantae tok kumminkii. Kuurayö näöttää olleen, mutta kai tullenee meleko notkija päevä.

Lunta on vielä takaikkunan näkymssä. Tuos naapuritontilla kasauspaikalla  varmaan kuutioittain, omalla takapihalla muutama kourallinen. Ei se sittekää saanu viimeviikolla sitä kaekkija syötyä. Yöpakkaset jarrutti kae pahimmoelleen.

Monta raohatonta sieluva näöttää lehtien mukkaan olleen liikenteessä. Puukottii heiluneet ja nyrkki. Lääkärit on saaneet hommija ja muija kotona sanan sijjaa.

Vaen näehän se mennee, kun ensin juo hilpeenä kaljaa, saa virtaa, reohaa ja tekkee pahojaan, joutuu putkaan jossa sitte onki aeka olla kalpeena hiljaa. Ei homma hyvälle näötä - vaemonkaa silimissä - luulisin. Tosin näenä raohattomina aekoena, otetaan yhessä. Toki vieraan kaverin kaa. Se on niin rattosaa soutaa välillä vieraella vesillä. - Sanovat!

Muutenki kevvään tarijonta kaekilla alloella alakaa olla huipussaan, ilimat alakaa olla , aenaki etelä Suomessa kevijän kamppeen säätä. Siitäpä sitä oekopäätä paasee ite asijaan, ei oo pomppa haettana - eikä villahousut!

Luonnossaki sitton säpinätä. Toesija panettaa ja toeset on vaella. Siinä kun halut kohtaa niin jäläkijä syntyy. - ja jäläkeläestä sitte myöhemmin

Liekkö sitä homppeli-ilimijötä tuolla elukoehen keskuuvessa? Vaekka minähi oon palijo ollunna elläenten kansa tekemisissä, ja nähäny niitähi hommija moneltahi lajilta. Aena kumminki  hommissa on olleet naaras ja uros.  Sanovat viisaat että immeisellä on semmonen geeni tae jottae??? Miksei sitte elläemillä. Elläen se on immeinenkin. Pahimmillaan oekija elukka!

Nythän kohta puolet kansasta on homoja. Ruottissa kaekki. Mikä se onkaa tulevaesuus? Tae hällä väliä. -O-