ILIMOJA RIITTÄÄ

Poutaa vain kestää yhäti vielä
kaunis on ilma en sitä kiellä
mutta kun palaa nurmet ja pellot
kuolemaa soittavi kirkonkin kellot.

Aavikoksi kohta maisema muuttuu
kasvu rehevä kuivuuteen juuttuu,
syöminen loppuu ja jumalauta,
mikään ei meitä tässä tuskassa auta

Kallehan täällä keitaeta ehtii
harhaelee yksin ympäri mehtii,
kaohija kohtalo Kallella lienee
hemmetikö kaikki keitaat vienee.

Ihan on kuivaa, tahkia keli
tuskasta kilijuu kärsivä veli,
mistähän saisi tarmoa lissää
kun ei näy ennää kosteotta missää.