VOIJETTA PIKKUSEN

- Jokos sinä alat asettaa hommalle pakkija,
ja alat tässä asijassa kääntää takkija,
Ootappa kaevan kassista pikkusen aenetta,
se varmaan tasottaahi verenpaenetta.

Jo kirkastuupi Jussin naama, kieltä lipasee,
ja ohimennen Liisalta kankkuva hipasee,
Liisa jo tarijoo putellista kunnon rommija,
sen vaekutus pian muisttaa atomipommija.

On Jussin naama leviänä rintaa lämmittää:
- eipä tarvi tuota naesta juuri jännittää,
tuohan on niin ku immeinen ei räöhää viinasta,
se seikka kyllä pelastaa monesta piinasta.

Toeselleki jalalle imasee rommija,
jo alakaa siltä tuntuva on mies niin kommia,
rehvakasti pullistaa Liisalle lihasta,
Liisa siitä ihastuu, ei hehkukkaa vihasta.

Ja siinä luonnon helemassa toesiisa yhtyvät,
sen jäläkeen saonanlämmitykseen kahen ryhtyvät,
niin onnellista auvoa saa Jussi kokija,
ei haettaa vaekka savusaonassa tartuupi nokija.