ET SIE ARVAAKKAA

- Mittee noessa suremista, mitä niissä taekaa,
ny se riemu ratkijaa ja ilolaolut kaekaa,
kun Jussin kanssa yhessä, aletaan taevaltaa,
niin eipä ennää arijen huolet ala vaemaltaa.

- Vuan jospa sinä ärreövyt akaksi pahaksi,
ja haluvatki koko talon pistää rahaksi,
katuvaa multa ommaesuus jään puille palijaille,
ja eiköpä tuo koko kylä siitähi nalijaelle.

- Vae semmosija pelekäät? Suattii uskuva sä sen,
ei Liisa ookkaa immeinen, paha ja kuikkunen,
vuan niin ku niät oon naorava ja aena ilonen,
mun rinnalla on elonpoloku aena silonen.

- Suupuhheisiin en luota, tahon jotae takkuuta,
en tarkota nyt tietenkää vieressämakkuuta,
vaen jottae paperija pittää meijän laatija,
ei kumpikaa voe toesen ommaa omaksi vaatija.