AHTIN VALTAKUNNASSA

Merenpohjassa mä kerran
vieraelulla olin kerran
merenneitot mua halas,
melkein tuntui: olin kalas.

Saapuihan se viimein Ahti
mutta missä sanan mahti?
Hänkin suolti puuta heinää
ajaakohan pahki seinää.

Katsotaanhan mitä sanoo
tuskin viisautta anoo
Joko löytyy valistusta
muutoin mulla mieli musta.

Väitellä kai meidän pittää
hommassa ei muuten mittää
mielekkyyttä liene laisin
jospa vastauksen saisi?

Ahti totinen onkin poeka
sanojaan tarkoen valikoeva,
juttelu ei sille maeta,
eipä tuo palijon mua haeta.

Veden neiton kanssa uinkin,
suomupuvun päälle puinkin,
mutta sitten loppu happi
että ottaan kasvoe patti.

Palasin mä maalle jälleen,
parempi se onki tälleen,
henkitellä puhasta ilimaa,
porisuttaa vaekka Hilimaa.