näen Kalevalanpäevän merkeissä murreväännöksen alun Kalevalan Ensimmäesestä runosta. Melekeen kokonaan oon sen väsänny murteelle ja tapahtumat sattuu kotipitäjässä Siikajojen varressa.

Melekeen kokonaan sen ensimmäsen oon rustannu. Ohan se meleko pitkä ja siinä on mennynnä aekaa meleko tolokusti. En kehennu pistää kokonaan, ehkä joskus pänen lissää näkyville. Katotaan.

Paljonhan arkistossa löytyy Kalevalamitallista runoa ja Karusen sivuilta lisää.

Jokuhan tykkää siitäki tyylistä, joku ei siejä silmiinsä. Samotenhan seon riimirunojen kanssa nykyään. Suoraa mittaa on niin helppoa tehä. Sanoja peräkkäen ja mitä sekalesempaa ja totuttua korville lyövää, sen hienompaa.

No minnen ookkaa mikkää taeteilija, joten minä saatan pistää esille mitä sattuu mielessä olemaan.

Yhteenaekaan tuo trokee oli mulla ihan etukeolan asiaja. Antoehan se KalevalalaesenRunoSeuran raati mulle Runomestarin arvon 2002. Tosin silläkää ei lie niin suuria merkityksijä. Aevan sama! -O-